Erikoispostaus: Lucky

Tylsyydessä vanhojen kuvien selailtua päähän tuli sitten tälläinen erikoispostaus ajatus. Luckya olen nyt vuokrannut yli puoli vuotta ja on mielestäni ihan hyvä aika tutkailla kehitystä ja aikaansaannoksia meiän välillä. :)

Luckyn näin ihan ensimmäistä kertaa kun olin Alican tai Ellun mukana Snettansilla, jonne Brie oli juuri muuttanut. 'Voi kun lutunen!' tais olla mun ensimmäinen kommentti ponia kohden, kun vilkahdukselta sen näin. Tarkemmin katottuna se olikin aika hupsun näköinen ison mahansa ja tönkön kaulansa kanssa mutta ilmeeltään oikein suloinen otus.
Kuulin sitten jonkin ajan päästä että Liljat oli saaneet vuokrata sen ja jatkossakin oli mahollista. Hah, mielenkiintoisin kuvailu ponista meni kutakuinkin näin; 'Ei taivu yhtää eikä osaa mitään - se ei saanut edes porkkanaa turpansa alta!'

20. päivä tammikuuta sitten Alica värkkäs mut ponin selkään. Varmaan pisin ratsastus oli mun historiassa, 3 tuntia hevosen selässä. Käytiin maastossa kävelemässä, mentiin pellolle hetkeksi ja takaisin maastoon josta sitten kentälle minun tahdosta testata ponia. Menin vaan käyntiä pienellä ympyrällä, koittaen useampaa keinoa jotta Lucky tajuisi mitä siltä haen. Eip, tottuneena kulki reagoimatta pää pilvenpiirtäjänä. 30 min meni kunnes se yhtäkki vain myötäsi. 'Ahaa', jatkoin ja taas myötäsi. Vähitellen meni vain herkemmin ja herkemmin alas, mutta tämä kyseinen ''muoto'' oli kyllä ihan sanonko mistä mutta se tajusi reagoida tiettyyn paineeseen haluamallani tavalla!

 
Ensimmäinen yhteiskuva!

Seuraavasta kerrasta en muista paljoa, taidettiin olla maastossa tykittelemässä. Kolmannella kerralla olikin mukana kaksi kuvaajaa +Alica ja mentiin ensiksi kentällä hetki ja sen jälkeen pellolle. Hah, tästä on kyllä hyvät muistot, puhun siis hypyistä....


ekat hypyt..

 

Kyllä silloin pari ihan ok hyppyä irtosi, jonka vuoksi inspiroiduin ajatuksesta Lucky esteponina. Sen hypyissä oli kuitenkin jotain sellaista miksikä se oli erityisen kivaa, hahah aika kliseistä?

Varmaan pari viikkoa myöhemmin menin taas Luckylla ja hyppäsin muutamaa kavalettia kentällä, samanlaisina kuin edellisellä kerralla. Menin ilman satulaa niinkuin joka kerta siihen mennessä olin mennyt ja kun Lucky ohitti yhden esteen niin mujahdin kovaan maahan niin että vähän jopa sattui. No yks hailee, näyttää ainakin hauskalta videolla! Siitä seuraavaan hyppy kertaan meni aikaa kun säät tekivät kentän pohjasta ratsastuskelvottoman lähes kokonaan. Mutta sillä välin sitten tutustuttiin ponin kanssa vain toisiimme ja pidettiin hauskaa maastoillen! :)


 
Yksi parhaimmista muistoista on varmaan meiän pääsiäismaasto, jossa kuljettiin ''pukeutuneina'' ympäri maastoja!  

Kun kentät oli taas sulat niin heti ensimmäiseksi hypättiinkin yksi tunti, jonka Alica piti. :D Ihan vain kavaletti harjoituksia, muistan vain kuinka tahmea poni oli ja piti puskea eteen ja itsekin olin hyvin,hyviiin koomisen näköinen! Tasapainokin kusi ihan kunnolla ja askeleet ei osunu melkein millekkään esteelle. Ei kummiskaan kieltänyt kertaakaan ja itsellä oli hieman tasapainoisempi fiilis kun oli myös ensimmäistä kertaa satula.
Panostus esteisiin alkoi sitten kun olin hurahtanut esteidein vauhtiin juuri Hurkin viikonloppu leirillä ja saanut otetta niihin. Hyvin nopeasti varasinkin Luckyn käyttööni ja hypättiin kunnolla ekaa kertaa! Alica ja Ellu väsäsi radan ja ohjastivat meitä koko tunnin ajan. Ei tainnut olla yhtäkään 'normaalia' estettä, ei, kaikki pelotuksineen koristeltu. ;) Siinä sitten tulikin tietoisuuteen sen todellinen epävarmuus ja kokemattomuus vain esteillä. Laineelle tuli varmaan neljä kieltoa ja sitten ravissa yli. Mutta Lucky ainakin syttyi esteisiin tuolloin ja loppu tunnista imi jopa esteille.



Myös silloin tuli meiän tietoisuuteen että kyllä se poni osata hyppää kun vain motivaation sai. Tästä eteenpäin joka kerta Lucky on imenyt joka esteelle aina vain enemmän, ja kieltoja tullut erikoisesteille aina vain vähemmän. Viime kerralla ei yhtäkään kieltoa. Niin, viime kerralla..... Nythän poni ei ole hypännyt varmaan puoleentoista kuukauteen! Laitumella vain lihonnut lisää, hih. :) 

Molemmat ollaan kehitytty ihan mielettömästi, yhessä ja erikseen. Luckysta tullut rohkeampi ja hyppytyyli muuttunut ihan superisti kuin myös minulla. Luottamus on kasvanut kummallakin ja tuih. poni on niin rakkaus että en kestä!

kuski kusee



 

Esteet eivät kuitenkaan ole se pääasia. Ne ovat vain olleet lisänä tässä, pitäisin Luckysta ihan yhtä paljon vaikka se ei osaisi hypätä puomiakaan, se on vaan niin hieno persoona. Pian tulee pituus vastaan ainakin hyppäämiseen ja ylipäänsä ratsastamiseen mutta ennen sitä koitetaan viedä toisiamme vielä lisää eteenpäin. :')



Hyvät & huonot puoleni ratsastajana

Kokeilenkin kirjottaa omasta ratsastuksestani hyviä että huonoja puolia (joo en kaikkia, kukaan ei jaksais lukea, mutta päälimmäiset). Vissiin aika moni on tälläisen tehnyt mutta itse inspiroidun ajatukseen Oonan blogissa vieraillessa.

Aloitetaampas huonoista puolista..

Katse. Jokin siellä maassa tai hevosen niskassa vetää mua puoleensa niin paljon että silmät kohti niitä lähes aina. Ennen se oli aina niskassa, nykyään kyllä katsellen enempi pari metriä pidemmälle, mutta silti häiritsevä tapa. Tietenkin kun ratsastus sujuu ja 'jää aikaa' miettiä omaa istuntaa niin useimmiten katsettakin muistan pitää meno suuntaan. :)

r. Johny

Kädet. Viime vuonna mun käsi oli vielä tosi epätasainen enkä osannut pitää sitä 'ilmassa' paikallaan. Kun pääsin Maria työstämään, harjottelin paljon juuri käsien vakautta mm. tarpeen tullessa tukien satulaan. Vähitellen syksyllä pääsin sitä jonkin verran nostamaan kunnes tuli vastaan Vermut niminen ponitus jonka pään huitominen sai laskemaan taas käsiä lisää.. Nykyään ei ole tasaisuudesta ongelmaa, ei itseasiassa yhtään kun jaksan keskittyä mutta sen pitäminen oikealla paikalla. Vähitellen olen päässyt sitä nostamaan ja kyllä se siitä kun jaksan tsempata. :)

                                t. Poni                                                        t. Fortuna        

Toinen häiritsevä ongelma käsiin riippuen on se, että nyrkin lukitseminen jotta ohjat pysyisi saman pituisina, on ongelma. Noh, tässäkin, koko ajan muistan ja opin vain paremmin mutta on kyllä kova työstäminen tän kanssa! Helposti lähen ratsastamaan liian pitkillä ohjilla, kädet sylissä. Joskus myös jään sisäkädestä kiinni enkä muista rentouttaa heti.
 Hahah, neljäntenä taas on sellainen, miksikä sitä nyt sanoisi... Käsipohkeet..?? :D Välillä tulee ihan yhtäkkiä sellainen että vain pamautan kädet kylkiini, useimmiten ennen estettä. Ken tietää miksi...

Ja viidentenä tuleekin sellainen asia joka eniten kyrpii, niin mopoilu. Ei ne ranteet vaan voi pysyä suorana, aina pitää taipua sivulle tai alaspäin..!! mur.

okei tää on aika yli mutta varmaan aika valaiseva..!!

Selkä/Lantio. En tiiä oikee kumpaa tän luokittelisin, mutta tämä johtuu kyllä varmaan kun tarkemmin miettii niin vatsa- tai selkälihaksista. Eli joskus harjotusravissa (etenkin hankalassa istua) rupean hirveästi joustamaan selästä niin, että se taipuu ja tulee ns. ankkaperse. :D Hahah.


Mukavuusalue. Varmaa tyhmin puoli mulla ratsastuksessa! Liian usein käy niin että monet harjotukset jää tekemättä kun tuntuu hankalalta ja uralla puksuttaminen vain tuntuu niin yllättävän kivalta. Ups.

Laiskuus. Siirtymiset, etenkin käyntiin tai laukasta raviin jää hyvin usein ratsastamatta. Joko tulee liian kiire, tai en jaksa, perkule. :D

Joskus jos menen jollain hankalammalla hevosella, tai niin sanotusti jäykällä, saatan hetken testailun jälkeen heittää hanskat tiskiin. Luovutan, ja tyydyn siihen että hevonen kääntyy, pysähtyy ja liikkuu pyytäessäni eteen. Ensimmäisenä mieleen tulee Misu. En ollut mennyt sillä aikoihin (tuntihevonen) ja kun sitten sen selkään päädyin olin ihan kusessa. Nappuloita ei löytynyt millään ja poni puuskutti pää taivaissa vain jonon jatkona. Ihan loppu puolelta sitten vähän suutuin ja rupesin oikeasti sitä käskemään keskittymään minuun ja jopas jotakin se tepsi. Kun olin jonkin aikaa sitten Maria kokeilemassa pitkästä aikaan niin eihän sekään meinannut sujua lainkaan mutta kun vain jatkoin ja jatkoin niin alkoi se pätkittäin pehmenemään. Kun vain jaksan jatkossa työstää ja tehä töitä niin sitten palkitaan. Tais mennä vähän ohi luokittelun kyllä nyt.

Esteet. Esteillä myötääminen on/oli ongelma, mutta kiitos ihanan rääkki huutajan Lotan niin tänä kesänä se on tullut opittua edes jotenkuten. x) Saa nähä miten syksyllä sujuu, kun Vipillä mun on jostain syystä kaikkein vaikeinta myödätä.

Toisena on myös se, että nousen hieman liian pystyyn esteistunnassani. Jalkaongelmastani (jalka heittää hypyissä taakse) olen myös saattanut päästä, mutta tosiaan, kiinnostaa miten syksyllä käy.


me like. // r. Odin




Ennenkun sorrun ihan totaaliseen masennukseen, niin vaihan aihetta ja koitan keksiäkkin hyviä puolia minusta ratsastajana! 

Jalat. En purista polvilla, nykyään myös alapohje helpompi saada kiinni sekä kantapäät alhaalla lähes aina! Hurraa.

Kädet. (just keksiny viis huonoo puolta..) mutta sen verran että osaan rentouttaa käden kokonaan tarvittaessa, joskus ajotus kusee mutta useimmiten ei! Tän opin Vermutilla, ja on tarpeen. :)


Pakko sanoo etten keksi muuta. :D Hahhah, no mutta laitan tähän nyt tuoreimpia ratsastuskuvia loppuun. Tätä oli hauska kirjottaa vaikka vähän epätasainen oli. :) 

kädet..

katse..

ranteet..

vinon?!


lempikuviani

Katsoo ken jaksaa, omaksi ilokseni suuriksi osin tein. :) Kaivelin vähän kansioita ja nämä kuvat ovat ehdottomia suosikkeja julkaisukelpoisista! Lähes kaikki kuvat tältä vuodelta.

(c) Alisa



(c) Sofia

(c) ?

(c) Ronja


(c) Erica



(c) Erica




(c) Alisa

(c) Alica

(c) Erica

(c) Alica

(c) Mari

(c) Ronja

(c) Veera

(c) Alisa/Veera



(c) Mari

(c) Alica?


(c) Matilda










(c) Sofia Forsblom

(c) Ronja

(c) Isla/Roosa?

(c) Alica


(c) Sofia Forsblom

:D (c) Erica


(c) Susanna