Hyvät & huonot puoleni ratsastajana

Kokeilenkin kirjottaa omasta ratsastuksestani hyviä että huonoja puolia (joo en kaikkia, kukaan ei jaksais lukea, mutta päälimmäiset). Vissiin aika moni on tälläisen tehnyt mutta itse inspiroidun ajatukseen Oonan blogissa vieraillessa.

Aloitetaampas huonoista puolista..

Katse. Jokin siellä maassa tai hevosen niskassa vetää mua puoleensa niin paljon että silmät kohti niitä lähes aina. Ennen se oli aina niskassa, nykyään kyllä katsellen enempi pari metriä pidemmälle, mutta silti häiritsevä tapa. Tietenkin kun ratsastus sujuu ja 'jää aikaa' miettiä omaa istuntaa niin useimmiten katsettakin muistan pitää meno suuntaan. :)

r. Johny

Kädet. Viime vuonna mun käsi oli vielä tosi epätasainen enkä osannut pitää sitä 'ilmassa' paikallaan. Kun pääsin Maria työstämään, harjottelin paljon juuri käsien vakautta mm. tarpeen tullessa tukien satulaan. Vähitellen syksyllä pääsin sitä jonkin verran nostamaan kunnes tuli vastaan Vermut niminen ponitus jonka pään huitominen sai laskemaan taas käsiä lisää.. Nykyään ei ole tasaisuudesta ongelmaa, ei itseasiassa yhtään kun jaksan keskittyä mutta sen pitäminen oikealla paikalla. Vähitellen olen päässyt sitä nostamaan ja kyllä se siitä kun jaksan tsempata. :)

                                t. Poni                                                        t. Fortuna        

Toinen häiritsevä ongelma käsiin riippuen on se, että nyrkin lukitseminen jotta ohjat pysyisi saman pituisina, on ongelma. Noh, tässäkin, koko ajan muistan ja opin vain paremmin mutta on kyllä kova työstäminen tän kanssa! Helposti lähen ratsastamaan liian pitkillä ohjilla, kädet sylissä. Joskus myös jään sisäkädestä kiinni enkä muista rentouttaa heti.
 Hahah, neljäntenä taas on sellainen, miksikä sitä nyt sanoisi... Käsipohkeet..?? :D Välillä tulee ihan yhtäkkiä sellainen että vain pamautan kädet kylkiini, useimmiten ennen estettä. Ken tietää miksi...

Ja viidentenä tuleekin sellainen asia joka eniten kyrpii, niin mopoilu. Ei ne ranteet vaan voi pysyä suorana, aina pitää taipua sivulle tai alaspäin..!! mur.

okei tää on aika yli mutta varmaan aika valaiseva..!!

Selkä/Lantio. En tiiä oikee kumpaa tän luokittelisin, mutta tämä johtuu kyllä varmaan kun tarkemmin miettii niin vatsa- tai selkälihaksista. Eli joskus harjotusravissa (etenkin hankalassa istua) rupean hirveästi joustamaan selästä niin, että se taipuu ja tulee ns. ankkaperse. :D Hahah.


Mukavuusalue. Varmaa tyhmin puoli mulla ratsastuksessa! Liian usein käy niin että monet harjotukset jää tekemättä kun tuntuu hankalalta ja uralla puksuttaminen vain tuntuu niin yllättävän kivalta. Ups.

Laiskuus. Siirtymiset, etenkin käyntiin tai laukasta raviin jää hyvin usein ratsastamatta. Joko tulee liian kiire, tai en jaksa, perkule. :D

Joskus jos menen jollain hankalammalla hevosella, tai niin sanotusti jäykällä, saatan hetken testailun jälkeen heittää hanskat tiskiin. Luovutan, ja tyydyn siihen että hevonen kääntyy, pysähtyy ja liikkuu pyytäessäni eteen. Ensimmäisenä mieleen tulee Misu. En ollut mennyt sillä aikoihin (tuntihevonen) ja kun sitten sen selkään päädyin olin ihan kusessa. Nappuloita ei löytynyt millään ja poni puuskutti pää taivaissa vain jonon jatkona. Ihan loppu puolelta sitten vähän suutuin ja rupesin oikeasti sitä käskemään keskittymään minuun ja jopas jotakin se tepsi. Kun olin jonkin aikaa sitten Maria kokeilemassa pitkästä aikaan niin eihän sekään meinannut sujua lainkaan mutta kun vain jatkoin ja jatkoin niin alkoi se pätkittäin pehmenemään. Kun vain jaksan jatkossa työstää ja tehä töitä niin sitten palkitaan. Tais mennä vähän ohi luokittelun kyllä nyt.

Esteet. Esteillä myötääminen on/oli ongelma, mutta kiitos ihanan rääkki huutajan Lotan niin tänä kesänä se on tullut opittua edes jotenkuten. x) Saa nähä miten syksyllä sujuu, kun Vipillä mun on jostain syystä kaikkein vaikeinta myödätä.

Toisena on myös se, että nousen hieman liian pystyyn esteistunnassani. Jalkaongelmastani (jalka heittää hypyissä taakse) olen myös saattanut päästä, mutta tosiaan, kiinnostaa miten syksyllä käy.


me like. // r. Odin




Ennenkun sorrun ihan totaaliseen masennukseen, niin vaihan aihetta ja koitan keksiäkkin hyviä puolia minusta ratsastajana! 

Jalat. En purista polvilla, nykyään myös alapohje helpompi saada kiinni sekä kantapäät alhaalla lähes aina! Hurraa.

Kädet. (just keksiny viis huonoo puolta..) mutta sen verran että osaan rentouttaa käden kokonaan tarvittaessa, joskus ajotus kusee mutta useimmiten ei! Tän opin Vermutilla, ja on tarpeen. :)


Pakko sanoo etten keksi muuta. :D Hahhah, no mutta laitan tähän nyt tuoreimpia ratsastuskuvia loppuun. Tätä oli hauska kirjottaa vaikka vähän epätasainen oli. :) 

kädet..

katse..

ranteet..

vinon?!