maastoesteitä & tunti [paljon kuvia]

Tiistaina päästiinkin sitten hyppäämään Copperin kanssa maastoesteitä tosiaan, ai että oli kivaa! Siis se hyppääminen, ei ollut edellispäivän ratsastuksesta ponillakaan mitään muistia.. Noh, taas vieraampi paikka ja perkuleen satula. Se valu taas ihan reippahasti kaulalle päin kokoajan..! (Syyksi sen laitoin tohon, koska lopussa otinkin sitten pois ja poni oli huomattavasti parempi sileällä taas)

No, sitten hyppelöihin! Copperilla oli koko ratsastuksen ajan hieman valikoiva kuulo, mutta pyrki kovasti eteen ja jarrutusaika(pikemminkin reaktio) saatto olla kymmenen metrin päässä avuista. Alkuun mentiin ihan normiesteitä, ja kun vaihettiin sitten kiinteisiin, niin tuli varmisteltua paljon muttei nähtävästi turhaan kun jokasesta meni yli ekalla! Ekoilla hypyillä olin itse vielä vähän horroksessa ja alastulossa lässähdin mutta sain sitten korjattua asiaa heti.
 Kun hypyt oli hypätty, niin koitin sitten saada sitä avuille. Turhautuminenhan tuli kun ei taaskaan mitään yhteyttä poniin ja satula valu. Satula sitten veks, ja kyllähän se siitä sitten tuli paremmin avuille, ja siirtymisten avulla sain alta juoksemisen pois. Pari kivaa pätkää sain, mutta lopetin silti vähän huonolla maulla.



dyykkaus


''AAAAGHh''


satula..


Jopa tästä mentiin ekalla!





Entiiä näkyykö muille, mutta tässä me hypättii johdake :D..


That's us





Kaikki ylemmät kuvat &koosteen videot (c) Fanny ja Wilma, kiitos Oona kun kokosit koosteen!♥
Nyt siis näyttäis siltä, että jatkuu ainaski jonkun aikaa meno ilman satulaa, ellei saada fiksailtua asiaa. Ens kerran mennään jo viikonloppuna kahtena päivänä, peukut pystyyn.. ☺

Loppuilta sujuikin tämmöisissä tunnelmissa, Oona kameran takana. Viikonloppuna uusiks ♥

Meillä on äipän kanssa Wiknerillä Ellun koulukurssi nyt kolme ekaa viikkoa, ma ja ke. Maanantaina menin Tenorilla, ja oli kyllä loppua kohden niin jees! Harmi kun ei ole matskua, enkä tosissaan ole vieläkään saanut siltä ekalta kerralta kuvia.. 

..Mutta keskiviikkona olin varautunut kuvaajalla, innoissani siinä uskossa että olis Tenor. Mutta ei, mun nimen perässä luki Amppari. Sen kyydissä viimeks matkustellut 2011 keväällä, muistikuvana kuinka vaikea se on sekä mitä lähiaikoina kuullut miten kova suusta kyseinen tammuli on. Alkuun kun ohjat sitten piti kerätä, niin johan oli haastetta saada se asettumaan ja ennenkaikkea tasottumaan. Kummiskin käveltiin sen verran pitkään niin sain sen jo aika hyvin alkukäynneissä avuille, ja raviin lähtiessä se oli jo aika lailla siinä. Koko tunti oli tasapaksua, laukassa kun lähdettiin menemään ekana koko uraa niin piti hieman extremeäkin järjestää: hobunen vähän tyssähti -> raipalla näpäytys josta sitten aikamoinen potkupukki, jälki hyppelöineen.. Ilman toista jalustinta ja paino kaulalla, tää herttanen neitokainen niin vilpittömästi lähti kääntymään ympäri just siihen tapaan että tajus kuinka helppo olis tosta toi muurahainen läjäyttää maahan.. Olin sitten riittävän muurahainen ja pääsin kapuamaan takaisin selkään. ;) Hetkeksi otti vähän kiksejä ton jälkeen, joten tehtävä uusiks ja tällä kertaa ei lähetty ekana. Kyllähän se sitten käyttäyty, olisin kyllä tykänny jos toisessa päässä se olis menny ihan kulmiin, eikä kaartanu seittemää metriä ennen... Toiseen suuntaan sitten laukkas niin kivasti, se fiilis! Ei ulospäin kovin näyttävää ollut, mutta nyt elän sillä fiiliksellä. Olin tyytyväinen, pitkästä aikaa.

Vähän oli asetuksien kanssa vissiin ongemia (nikon<3), mutta alemmat kuvat (c) Mari, kiitos♥

näytän lyhyeltä!!



Niskahihna tykkäs kadota olemattomiin aina välillä.

Tästä seuras raippa, ja aikasemmin selitetty tapahtumasarja.. ;)

Kuskilla selvästi lepohetki liikkeessä! Näitä kuvia on liikaa musta






pitkä runkonen hobunen!

kädet, aijai..

work hard, play hard



Ma-ti välisenä yönä syntynyt vauvveli, kattokaa nyt miten ihana♥

ps. minä tiedän että oli keskiviikko, eikä perjantai:(