erikoispostaus; Copper Cloud

Copperin tapasin ensimmäistä kertaa viime vuonna, alkukesästä - siitä lähtien kirjoittelinkin ponin kuulumisia tänne blogiinkin suhteellisen säännöllisesti. Mutta voi kuulkaa, se oli vasta pintaraapaisua..

Sukelletaampas hieman syvemmälle, shall we?

Kuvat luultavasti vuosilta 2010-2011.

Kaikki mitä tulen ponin taustoista tässä tekstissä kertomaan, oon kuullutta tietoa. Itse luotan ''lähteeseeni'', mutta joitain aukkoja voi ja varmasti on tekstissä. Pidemmittä puheitta siihen pidempään osuuteen.. 

***

.. Copper on kesän 2004 varsa, joka sisäänratsastettiin aika myöhään. Kuusivuotiaana sitten alettiin toteuttamaan sillä ratsuponin uraa, jota ennen se on saanut elellä aika rauhassa ponin elämää. Ehkä myös sen vuoksi ihmiset eivät ole olleet niin lähellä ponin sydäntä, elikkä epävarmuus on aina ollut läsnä. 

Kuitenkin poni alkoi syystä tai toisesta kipeytymään, mm. poni on kokenut lannehalvauksen, vääränlainen satula sekä sille sopimaton ratsastus alkoi periä veroansa. Kipu alkoi ilmenemään vihaisella käytöksellä, mikä kohdistui tosiaan ihmisiin. Eikä vain pari ihmistä ole saanut iskua polviinsa ponia käsitellessä.. Ponin koskettaminen muuttui mahdottomaksi, niin jumissa se oli kuin mahdollista. Ammattilaisen kommentti reilu vuosi sitten oli, ettei siitä saata koskaan enään tulla ratsua

Helmikuussa 2013 se pääsi ylläpitäjälle (jolla poni olikin koko sen ajan kun sen kanssa puuhailin) aivan kipeänä. Paljon sen eteen on oikeasti tehty. Kivusta vihamieliseksi muuttunut poni, ei vuosi sitten voinut hypätä edes esteitä enään.. 

Kuitenkin tästä pienestä pippurisesta ponista syntyi minun hyvä ystävä. Veihän se aikaa, mutta sitä se tarvitsikin.

Pahin kausi alkoi olla ohi kun Copperin selkään päädyin. Oona minut alunperin ponin selkään järjesti, mikä onkin oikeasti sellainen asia mistä olen kiitollinen! Eihän ne tunteet koeratsastuksessa mitkään hulppeat olleet. Näin uusin silmin tuntui allani olevan vain osaamaton ja raaka puskaponi, muttei se kääntänyt nuoren ja uteliaan heppatytön kiinnostusta! Ehkäpä pieni projekti, mutta mitä siitä? 

Poni oli valmiina ja jokseekin verryteltynä mua varten, minkä jälkeen sitten nousin selkään. Hyvin moni kuva on poistunut kamerasta ihan senkin takia, että satula valahti niin eteen loppua kohden.. Tasasuus oli meidän menosta kaukana, levoton poni narskutti kuolainta minkä kerkesi ja kuski sitten siinä koitti saada palasia kohdalleen. Koeratsastuksen jälkeen koitin antaa ponille pientä pusua jolloin sitten toinen tuli vastaan hampaat irvessä.. ''Noh, ensiviikolla nähdään!''

Copper muutti ylläpitäjän toisen ponin, Palleron kanssa siis Nuuksioon koeratsastuksen jälkeen. Eikä pelkästään Nuuksioon, vaan kavereideni pihattotalliin! Suurin muutos varmaan koko ponissa oli pihatto. Siinä näki, kuinka oikeasti joillekkin sopii joku ja jokin ei - Pallero reagoi huonolla tavalla Copperin ollessa onnensa kukkuloilla. 


Sitten päästiinkiin asiaan. Ensimmäisellä kerralla jatkuvasti ilmeitä tarkkaillen laitoin ponia kuntoon. Mahaan ei voinut koskea, kavioita ottaessa ja pinteleitä kääriessä häntä huiski jokaista mun liikettä vastaan, ja paino alkoi valumaan vastakkaiselle jalalle niistä isoimmista. Ratsastus ei ollut sen enempää ruusuilla tanssimilla tietenkään, satula ongelmahan ilmeni jo koeratsastuksessa. Copper senkuin kipitti vain alta pois, oli aivan kädellä kuuntelematta apuja. Päädyin turhautuneena ottamaan onneksi satulan pois välistä, ja siirryttiin maneesiin paremmalle pohjalle, mikä oli hyvä ratkaisu. Eihän se tasanen ollut, tai kulkenut peräänannossa, mutta se vastaanotti jo mun apuja. 

Seuraava kerta taisikin olla hyppäämistä jo. Pellolle mentiin, ja päästiin vähän hurjempia esteitä loikkimaan.. Siis, kunhan oltiin kielletty ensiksi parille. Satula veti taas aivan lavoille, mikä hankaloitti liikettä jälleen. Satulan otin loppuverkkaan pois, ja sain ponia taas vähän tuntumalle, eihän se mua odottanut oikein mielellään, mutta alkoi tasottumaan jo paremmin alas. 

 

Ensimmäiset kerrat olivat oikeasti niin hankalia meille molemmille.. En tietenkään tuntenut ponia yhtään, eikä se minua. Satulasta luovuin kuitenkin hyvinkin varhaisessa vaiheessa kokonaan. Vähitellen alkoi palasia loksahtelemaan, ja muistan hyvin sen yhden kauden kun ponin kanssa oli tosi mukava tehdä hommia! Alkoi myös tulla enempi kertoja, kun olin yksin tallilla, milloin varmuudella keskityin vain poniin. Korvat alkoivat roikkumaan vastakkaiseen suuntaan, ja luottamus kasvoi - en pelännyt sitä enään yhtään. 

Kyllähän se monotti sen reilun puolen vuoden aikana ihmisiä. Minua se ei edes yrittänyt, enkä tiedä mikä siinä sitten oli. Olikohan kolmannella kerralla vielä, kun se tarhassa hampaat irvessä koitti iskeä mun niskaan, mutta siinä kaikki. Hirveä muisto tuo tietenkin on, mutta se unohtu vähitellen kummaltakin. Sain koskea Copperia minne vain, ja typeränä nuorena myös siellä mahan alla on mm. pinteleitä kääritty. Epävarmuus esteilläkin hävisi jossain vaiheessa. Ei kieltoja. Syksyllä ylitettiin ilman vetoapua Copperille paha pelko, iso ja leveä silta. Alan jo hieman herkistymään täällä ruudun takana, mutta oikeasti saavutin ton ponin kanssa jotain. En tiedä näkikö sitä muut, mutta tunnen sen. 


Saatiin satula takaisin kuvioihin, ja alettiin kehittymään taas senkin kanssa. Päädyttiin myös koulukisoihin, joissa poni käyttäytyi tosi hyvin ja mistä alkoi myös kotona hyvä jakso niin ratsastuksellisesti, että maastakäsin. Siitä huomasi kuinka se nautti päästä tekemään, ja miten utelias poni se onkaan. Selvästi hetkellinen maisemanvaihdos oli kohdallaan, ja se iloinen ilme ponissa säilyi muutaman viikon. Ja se fiilis mikä siitä itselle tuli ponin ollessa iloinen, on sanoin kuvailematon. 



Hyviä aikoja joo, mutta tietenkin myös niitä huonoja aikoja. Vanhat taustat piti ruveta ottamaan huomioon, kun alettiin etsimään uutta ratsastus''mallia'' (toisinsanoen muotoa). Sitten laukka yhtäkkiä huononi. Yhdessä pisteessä olin jo niin turhautunut, etten tallille tullessa tiennyt mitä tehdä. Useampi viikko meni maastoillen, kunnes alkoi olla liian pimeää koulun jälkeen.. Niskasta kiinni, ja kokeilemaan..

Ratsastus ei ollut enään niin kivaa, minä, ikuinen kehityksenhaluinen perfektionisti, mietin ensimmäistä kertaa oikeasti luovuttamista koko lajin suhteen. Mutta kuten tapana, on asioiden aina järjestyä. Kaikkea ei saatu, mutta yritys tuotti edes jonkinlaista tulosta. Kehityin loppu kuukausina taas paljon, sen ymmärrän nyt. Esteillä meillä meni todella hyvin ponin kanssa, mutta sileällä vasta vikat kerrat sain lopettaa hyvin mielin. Eteenalas ajatus oli alkanut löytyä, ja muutenkin löytyi säädeltävyyttä koko poniin, sen alkaessa kulkea paremmin kehon läpi. 


Nyt kun katson noita kuvia, niin oikeasti toi aikaan saatu ero. Huomaatteko te sen? Mä haluan taas kiittää kans ylläpitäjää, ilman sitä ei asiat olis päässy tohon pisteeseen! Olen pahoillani nyt hieman raskaammasta teksistä, mutta oli pakko pistää nyt pöydälle kaikki. Osasyy tähän on se, kuinka ponin omistaja puhuu minun pilanneen ponin. Copper on mun silmissä niin hieno poni, jonka mahdollisuuksien salliessa olisin ottanun enemmän kuin mielelläni itelleni. Sen alku nykysessä paikassa kuulemani mukaan ei ole loistokkain, mutta toivon enemmän kuin mitään, ettei se kadota löydettyä elämäniloansa. 

Tätä tekstiä selatessa, ja aikoja muistellessa voin vain kummastella kuinka kokematon ja typerä minäkin olen.  Mutta en voi kieltää etten olisi muutamiin päätöksiini tyytyväinen. Nyt taidan kuittaa tämän tähän, kiitos jos jaksoit lukea. ☺ 


"An entire sea of water can't sink a ship unless it gets inside the ship. Similarly, the negativity of the world can't put you down unless you allow it to get inside you."


16 kommenttia:

  1. iha super hyvä teksti! ♥ en vaa ymmärrä miten osaat kirjottaa noin, tai sanoo asiat noin hyvin? en myöskää tajuu et miten oisit pilannu ton ponin, olihan teil huonoja aikoja, mut niit on nyt kaikilla.. mitä nyt noista kuvista/videoista voi verrata noihin kuviin jotka otettiin joskus vuosii sitte, nii omaan silmään copperhan on kehittyny! muistan kans ku oltii roosan mukan tallil ja copperil oli käpy persees, mut sit sen käytös pikkuhiljaa alko paranee ku alko luottaa ihmisii ja no sähän siihen oot myös vaikuttanu!! :) oot saavuttanu ton ponin kaa nii paljo ja idioottiki nyt sen näkee et ootte kehittyny niiiin paljon ja olitte niin täydellinen pari... en ymmärrä ihmisiä nykyää, miettis vähä eka ennenku menee sanoo mitää :( olihan ponilla myös ongelmia mihin sä et voinu ees puuttuu? mut joo pääpointti olikin se ettäettä iiihana postaus ja oot tehny ton ponin kaa hyvää työtä, ihan sama mitä paskaa muut sanoo, mut tiiätpähä ite et ne on vääräs! super ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ wau kiitos.. niimpä, ei kukaan oo pohjimmiltaa paha ja muuttu ihan kokonaan ku parani! popper ♥ ohgod on ikävä

      Poista
  2. ihan sika hyvä teksti.oikeesti nelli.En tiennykkää tollasia asioita copperista,tiesin vaan et se oli sul välil hankala..hirveesti hommia kyllä sen kans teit,mun mielestä sä olit sille vaan hyväks
    !
    "kuinka ponin omistaja puhuu minun pilanneen ponin." - anteeks mitä ?? siis häh mitä toi omistaja o oikee kelannu,et oo lähellekkää pilannu sitä ? :'D voi huhhu.Ja et sä kokematon ja typerä oo,oot vielä nuori :) aattele niin,ei kaikkee voi todellakaa tietää tai osaa.

    mut ihan sika kiva postaus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos mari tosi paljon ♥

      siis juu, sain siis ask.fm ''kysymyksen'' jossa kerrottiin vähän faktoja :p

      Poista
  3. Copsu... <3 sä sovit sille hyvin ja tää postaus on pelkkää asiaa ja voih :') oisittepa viel tääl!

    VastaaPoista
  4. Voi nelli :( voi tota viime kesää...äääh goosh se oli ihanaa! ♡♡♡ voi muru. Mua hsrmittaa copperin puolesta, vaikeet kuvitella mihin se tulee päätymään:(

    VastaaPoista
  5. Vähän tää oli ihana postaus ! Copsuuu :(( <3

    VastaaPoista

kommentoida voivat kaikki Google -tilin omaavat henkilöt ☺