meitsi on esteratsastaja!

Copperilla viimenen kerta tuli mentyä reilu viikko sitten, ja lopetettua saikin hyvään mieleen pientä välikohtausta huomioimatta! On se kyllä huippu poni, harmi nyt näin.

Seurana meillä oli kolme puomipoikaa&kuvaajaa, sekä Oona ja Pallero. Pari estettä vaan väsättiin, joilla sitten toistoja aina hieman korottaen. Saatiin sileällä verkata pitkäänkin odottaessa maneesin tyhjentymistä, ja Copper oli hyvinkin nopeasti yhteistyöhaluinen ja kuuliainen - tuntuu oudolta sanoa näin kun on kyse kuitenkin Copperista, haha! Edelliseltä päivältä oli ehkä mun virittelyt helpottamassa työtä, mutta oi että se oli hyvä! Eikä esteilläkään huonompi, meni kaikki rehellisesti ja mielellään mikä oikeasti ilahduttaa mua aina.

nyt ei ole kuin suppujalka kuvia, sorry!












go paltsi!

Itse pääsin ihan loistavaan fiilikseen ja suunnilleen jokaisen hypyn jälkeen hihkuin esteiden olevan se mun juttu.. Noh, ainakin henkisesti, taidot vielä puuttuvat! Oonalla kävi sitten pikku vahinko jossa loukkas sormensa, joten istahdinkin myös Palleron selkään vielä. Alkuun haparointia mutta tuli ainakin yksi tosi hyvä hyppy! Verkkasin sitten senkin pois ja kävelytettiin molempia poneja ennenkuin palailtiin tallille takaisin. 

Kuvat sekä kooste (c) Fanny ja Wilma, kiitos taas hirmuisesti ♥ 

On ollut kyllä hienoa aikaa mitä ollaan ponien kanssa saatu viettää - oppinut paljon, ja vahvistunut omaa näkemystä koko hevoshommaan! Huikea ero on sillä, meneekö sen vuokrahepan(tai minkä tahansa) kerran viikkoon vai kahdesta useampaan, ihan erilaista. Oon yllättynyt etten ole vielä yhtään masentunut asiasta, mutta kai sitä oppii luopumaan kun sitä tarpeeksi tekee. Ikävän tullessa pääsen kuitenkin milloin vain moikkaamaan umppalumppaa, eikä siihen varmaan kauaa menekään.

***


Kaverin ollessa viettämässä lomaa ulkomailla, olen päässyt taas ratsastelemaan Foxilla! Kyseinen heppa on mulle aika tuttu, mutta ikuinen haaste. Ei tee pyytämättä mitään (eikä pidäkkään kyllä!), mutta tapana jäädä kaulasta korkeaksi ja vain nyökätä niskasta. Haastetta tuo lisää tietenkin se, etten saa sitä ohjan ja pohkeen väliin milloin pääsisin jalalla ratsastamaan kohti tuntumaa. Ja kun jää tyhjäksi, niin ei silloin auta se jalkakaan kun kerää niskaa vain korkeammaksi! En saa sitä varmuutta että kulkee koko kehonsa läpi, mutta siinä onkin pala purtavaksi mulle.

  Kiva päästä aina silloin tällöin Foxilla menemään, tykkään hevosesta ja haluan oppia sillä menemään ehdottomasti.

  Maanantaina tunnustelin taas tauon jälkeen sitä sileällä, tehden aika paljon irrottavaa työskentelyä kun pojalta ikää löytyykin hieman enempi. Pistin molemmat hommiin - ilman jalustimia työstin sen ravia mikä on törkeen hankala istua. Loppua kohden ukkeli parani kokoajan, mutta en saanut sitä fiilistä mihin tähtään aina.. Ulospäin ihan okei, mutta se fiilis puuttuu!

Torstaina mulla oli hyppytuokio tällä kertaa Lollun&Gazebon kanssa. Esteet pysy pieninä, mutta toistoja tehtiin hyvä määrä! Itse pääsin ensimmäistä kertaa vauhtiin tämän hevosen kanssa ja oli jopa edes välillä estesilmää, kun ennen aina jalat solmussa lähdetty hyppyyn! Fox oli kuuliainen, mitä nyt pystylle veti aina ihan oikeaan kulmaan, vielä niin että jouduin taivuttamaan jalkaa mahaa pitkin... Vaikka tultiin suht keskelle, niin aina hypättiin oikealle? Toinen haaste oli sarjan vikan esteen päällä kun oma paino veti oikeelle tahdottomasti, hevosen ollessa hieman vasempaan päin. Jälkimmäisen ongelman ratkaisin jotenkuten, ensimmäiseen en saanut tulosta yrityksistä huolimatta. Kuvista myös kun katsoo, niin tultiin hyvinkin juureen melkein joka esteelle, mikä ei tosiaankaan ollut se fiilis mikä selässä oli! Se on niin ketterä ja se on oppinut varmaan lähestymään niin, mutta ei se selässä tuntunut ollenkaan samalta kuin kuvat esittää. :D

Laatu sitten ihan kammottavaa, please forgive me!!




isot ristikot on ihan huippuja! lähestyminen tässä hieman kehkeh

♥ niin suloinen!

HAA, tässä nähdään tää meidän erkaneminen..woops





 Alicalle kiitokset kuvista ♥

Loppuravit menikin niin hyvin ettei mitään rajaa! Siis nyt se tuli oikeasti eteen ja alaspäin koko ylälinjasta, sain kevyen tuntuman ja kulki pohkeen edessä!! Varma en koskaan ole (jep - kahdeksan vuotta ratsastanut, mutten vieläkään saa varmuutta kenenkään kohdalla milloin), mutta villi veikkaus että nyt se kulki oikeasti kehonsa läpi pätkittäin! Joka tapauksessa, nyt oli sitä fiilistä ja lopetin sen päivät ratsastuksen hyvällä mielellä. 

Nälkä se vaan kasvaa onnistumisten myötä, ensikertaan!

Pallero kesä 2013